Tanger ei oo ihan tyypillisintä Marokkoa, koska siellä siirtomaa-aika näkyy vahvasti. Siellä on kaupunginosatkin silleen, et englantilainen, espanjalainen, ranskalainen ja hollantilainen kaupunginosa. Nykyisin niissä kyllä asuu muitakin.
Sellaisia perinteisiä kaapuja huppuineen käytti tosi moni, ja sit joillain nuorilla miehillä muuten länsimaiset vaatteet mut huivi kiedottu kaulaan. Kattelin et naisilla huppu ei ollu koskaan päässä vaan roikkui selässä. Ostin itsekin sellaisen kaavun. Joillain arabeilla on jotenki niin vahvat ja jalot kasvonpiirteet et hetkittäin tuntui kuin olisin eksynyt 1001 yön satuihin.
Kauppahallissa oli kaikkee mielenkiintoista: pättömiä kynittyjä kanoja sekä muita eläimiä roikkui katosta, maksoja, kiveksiä, hmmm ja kaikkea nannaa. Jos joku haluaa laihduttaa joulun jälkeen, niin pientä maksua vastaan voin lähettää kuvia jotka voi kiinnittää jääkaapin oveen.
Mukaan tarttui perinteinen teekannu ja teelasit, arabityyliset kengät, kaulakoru, berberien huilu ja minttukimppu. Sekin piti laittaa läpivalaisulaitteeseen tullissa ;) Lisäks ostin arabian kielistä musaa. Egyptiläinen artisti jonka musaa kuulin jossain kaupassa. Sit kysyin ranskantaitoisten avustuksella et kuka tää artisti on ja menin CD-bazariin sen nimen kanssa.
Käytiin mausteapteekissa. Opas kutsui sitä luonnonapteekiksi. Siellä joku esitteli meille mausteita ja öljyjä, mikä auttaa mihinkin vaivaan. Hierontaöljyjä, kasvovoiteita, tuoksuja, hassua huulipunaa joka oli puikossa vihreätä mut kun sitä laittoi iholle se muuttui punaiseksi sun muuta oli näytillä.
Vessat oli muuten useissa tapauksissa vain reikä lattiassa... Jalansijat oli.
Sade haittas menoa ehkä hiukan 2 ekana päivänä, koska se ei ollu mitään tihkuttelua, mutta kyllä me silti nähtiin ihan hyvin kaikkea. Mua harmitti se sade siksi et kaupungissa tuoksui vaan sade, eikä kaikki ne ihanat mausteet ja muut uudet tuoksut joita siellä olis kuivalla säällä. Vikana päivänä nekin tuli kuvioihin (:
Kuitenkin musta tuntuu et silloin kun oon nähny paljon erilaisia ihmisiä, katsonut mahdollisimman moniin mustiin silmiin ja saanut lapsen onnellisen hymyn, tai nähnyt naisryppään juttelemassa ja nauramassa, oon kokenu enemmän kuin jos oon nähny paljon paikkoja. Ihmiset on maa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti