Oon ollut vähän kipee, siispä töllö on ollu yks parhaista seuralaisista vapaa-ajalla. (Ei suinkaan "Lehdistö Francon aikana"-kirja jonka pitäis olla mun paras kaveri tällä hetkellä ja josta pitäis tehdä tiivistelmä, kriittinen essee sekä suullinen esitelmä parin saksalaisen ja yhden tsekin kanssa.)
Mulla näkyy 15 kanavaa. Kolme niistä on katsottavia. 4.-6.
Yhdellä luetaan 24h7 Taroteja. Sitten on ostoskanavan tapainen kanava. Andalucian sisäisiä kanavia on mielestäni 3 ja niiltä tulee perussetin lisäksi Andalucian sisäsiä uutisia tai Andalucian presidentin kysymystunti.
Yks mielenkiintoisimmista kanavista on viittomakielinen kanava. Sielt tulee ainaki dokkareita & uutisia ja aina sama nainen viittoo vasemmassa reunassa.
Espanjalaiset keskusteluohjelmat (lue:huuto-ohjelmat) on ihan omaa luokkaansa. Hassua kun kauniit ylilaitetut ja elegantit ihmiset puhuu toistensa päälle niin ettei juontajakaan pysy perässä missä mennään, saati sitten katsoja.
Perus jenkkisarjat jotka näkyy Suomessakin, valloittaa täälläkin... tosi dubattuna. Kaikki dubataan! CSI:t espanjaksi, nami. Los Simpson, ihan huonot dubbausäänet.
Onnenpyöräikävästä kärsivien kannttaa tulla Espanjaan. ¿Quiere comprar un vocal? Kyllä, olen katsonut Ruleta de Suertea ja muita sananarvausohjelmia, koska ne kehittää kielitaitoa :P
Espanjassa on ollu ilmassa viimeviikot yks konferenssi jossa kuningas Juan Carlos sanoi Hugo Chavezille "Miks et oo hiljaa?" kun se keskeytteli kun Zapatero, Espanjan pääministeri, puhui. Pitkä juttu. Googlaa (:
perjantai 30. marraskuuta 2007
maanantai 26. marraskuuta 2007
Marokossa, osa 4/4
MausteitaSellaisia perinteisiä kaapuja huppuineen käytti tosi moni, ja sit joillain nuorilla miehillä muuten länsimaiset vaatteet mut huivi kiedottu kaulaan. Kattelin et naisilla huppu ei ollu koskaan päässä vaan roikkui selässä. Ostin itsekin sellaisen kaavun. Joillain arabeilla on jotenki niin vahvat ja jalot kasvonpiirteet et hetkittäin tuntui kuin olisin eksynyt 1001 yön satuihin.
Kauppahallissa oli kaikkee mielenkiintoista: pättömiä kynittyjä kanoja sekä muita eläimiä roikkui katosta, maksoja, kiveksiä, hmmm ja kaikkea nannaa. Jos joku haluaa laihduttaa joulun jälkeen, niin pientä maksua vastaan voin lähettää kuvia jotka voi kiinnittää jääkaapin oveen.
Mukaan tarttui perinteinen teekannu ja teelasit, arabityyliset kengät, kaulakoru, berberien huilu ja minttukimppu. Sekin piti laittaa läpivalaisulaitteeseen tullissa ;) Lisäks ostin arabian kielistä musaa. Egyptiläinen artisti jonka musaa kuulin jossain kaupassa. Sit kysyin ranskantaitoisten avustuksella et kuka tää artisti on ja menin CD-bazariin sen nimen kanssa.
Käytiin mausteapteekissa. Opas kutsui sitä luonnonapteekiksi. Siellä joku esitteli meille mausteita ja öljyjä, mikä auttaa mihinkin vaivaan. Hierontaöljyjä, kasvovoiteita, tuoksuja, hassua huulipunaa joka oli puikossa vihreätä mut kun sitä laittoi iholle se muuttui punaiseksi sun muuta oli näytillä.
Vessat oli muuten useissa tapauksissa vain reikä lattiassa... Jalansijat oli.
Sade haittas menoa ehkä hiukan 2 ekana päivänä, koska se ei ollu mitään tihkuttelua, mutta kyllä me silti nähtiin ihan hyvin kaikkea. Mua harmitti se sade siksi et kaupungissa tuoksui vaan sade, eikä kaikki ne ihanat mausteet ja muut uudet tuoksut joita siellä olis kuivalla säällä. Vikana päivänä nekin tuli kuvioihin (:
Kuitenkin musta tuntuu et silloin kun oon nähny paljon erilaisia ihmisiä, katsonut mahdollisimman moniin mustiin silmiin ja saanut lapsen onnellisen hymyn, tai nähnyt naisryppään juttelemassa ja nauramassa, oon kokenu enemmän kuin jos oon nähny paljon paikkoja. Ihmiset on maa.
MuusikotMarokossa, osa 3/4: ruoka
Tangerissa joku mies nappas meidät mukaansa ja sanoi, et tulkaa tänne, näytän teille tosi hyvän ravintolan. Ei tarvi maksaa mulle mitään, jos ette tykkää niin ei haittaa. Mentiin mukaan ja käveltiin Tangerin Medinaan (wanha kaupunki siis).
Ruoka oli hyvää. 3 lajin ateria jälkkäreineen maksoi 10€. Ensin saatiin Harira-keittoa, joka on jonkinlaista kasviskeittoa, namii, maukasta sellaista! Sitten tuli pastilla, joka oli vähän kun kanacurrypasteija, jonka päällä oli kanelia ja tomusokeria. Se oli meidän kaikkien suosikkipöperö tällä reissulla. Pääruokana oli Cuscus: durumvehnää, kanaa, vihanneksia. Se oli tosi ihanaa kanssa. Ravintolassa oli myös marokkolaista musaa.
Mietittiin et varmaan kaikki maistuu niin ihanalta osaksi siksi et mausteet ja raaka-aineet on tuoreita ja osa varmasti ihan luomua.
Jälkkäriksi saatiin keksejä, jotka vaatimattomannäköisestä ulkomuodostaan huolimatta maistu tosi hyvältä. Vehnäjauhoa, sokeria ja jotakin muuta mystistä.
Minttuteestä kerroinkin jo edellisessä osassa. Se on niin ihanaa et ostin minttua mukaani siniovisesta kylästä ja huomenissa kun saan ostettua lisää vihreetä teetä aion lipitellä herkkua useemminkin.
Tanger on herkkupepun paratiisi: täynnä pieniä pipari/pralini/leivoskauppoja. Niiden yhteydessä oli usein kahvilakin. Piti maistella kaikkea pientä makeeta ja osteltiin aina yks jokaista laatua ja vahdeltiin ja vertailtiin :P Pieniä piparin ja praliinin sekoituksia oli ainakin satoja erilaisia. Erilaisia pähkinöitä oli käytetty paljon, sokeria tietty ja suklaata sekä marsipaania.
Ruoka oli hyvää. 3 lajin ateria jälkkäreineen maksoi 10€. Ensin saatiin Harira-keittoa, joka on jonkinlaista kasviskeittoa, namii, maukasta sellaista! Sitten tuli pastilla, joka oli vähän kun kanacurrypasteija, jonka päällä oli kanelia ja tomusokeria. Se oli meidän kaikkien suosikkipöperö tällä reissulla. Pääruokana oli Cuscus: durumvehnää, kanaa, vihanneksia. Se oli tosi ihanaa kanssa. Ravintolassa oli myös marokkolaista musaa.
Mietittiin et varmaan kaikki maistuu niin ihanalta osaksi siksi et mausteet ja raaka-aineet on tuoreita ja osa varmasti ihan luomua.
Jälkkäriksi saatiin keksejä, jotka vaatimattomannäköisestä ulkomuodostaan huolimatta maistu tosi hyvältä. Vehnäjauhoa, sokeria ja jotakin muuta mystistä.
Minttuteestä kerroinkin jo edellisessä osassa. Se on niin ihanaa et ostin minttua mukaani siniovisesta kylästä ja huomenissa kun saan ostettua lisää vihreetä teetä aion lipitellä herkkua useemminkin.
Tanger on herkkupepun paratiisi: täynnä pieniä pipari/pralini/leivoskauppoja. Niiden yhteydessä oli usein kahvilakin. Piti maistella kaikkea pientä makeeta ja osteltiin aina yks jokaista laatua ja vahdeltiin ja vertailtiin :P Pieniä piparin ja praliinin sekoituksia oli ainakin satoja erilaisia. Erilaisia pähkinöitä oli käytetty paljon, sokeria tietty ja suklaata sekä marsipaania.
Marokossa, osa 2/4: Chefchaoum
Tokana päivänä tehtiin retki ajassa taaksepäin, Chefchaoumin kylään.
Se on 600 metrin korkeudessa vuorilla. Pilvet roikkuivat raskaina vuorten ympärillä kun noustiin bussilla ylemmäs. Ensimmäinen asia mihin kiinnittää huomiota kun pääsee Chefchaoumiin ovat siniseksi maalatut ovet. Karkoittavat kuulemma hyttysiä.
Seikkailtiin vanhassa kaupungissa, eli Medinassa. Kadut oli ihan pikkuruisia ja mutkikkaita. Välissä oli portaita ja sinisiksi maalattuja seiniä. Kun kurkkasi ovenraosta sisään, näki käsityöläisiä kutomassa mattoja, kehräämässä, tekemässä nahkalaukkuja tai puutöitä pienen pienissä pajoissaan. Monessa ei edes ollut valoja.
Käytiin mattokaupassa ja meille esiteltiin kaikkia ihanan värisiä mattoja ja silkkihuiveja yms. Tosi taitavasti tehtyjä, jotkut kudottu kaksipuolisiksi: talvimatto ja kesämatto. Suurimmat ja hienoimmatkaan matot ja huivit ei maksanu yli 150€. Yksi mies osti vaimolleen kaiken mitä se halusi samalla kun joku myyjä yritti myydä meille opiskelijoille pienintä mattoa hintaan 25€.
Meidän opas oli kovaääninen ja hauska pieni mies jolla oli yksi hammas (alhaalla vasemmalla). Se veti koko ajan nenätupakkaa "Esnif Esnif, no drug" se sanoi ja hihitteli. Kylä oli niin sokkeloinen et sinne olis eksyny ilman opasta.
Mentiin perinteiseen marokkolaiseen ravontolaan syömään. Se oli ihanasti sisustettu kanssa. Tosi kotoisa. Katon maalipinta muistutti hiukan tippukiviluolan kattoa. Lattioilla ja seinillä oli isoja marokkolaisia mattoja. Kaasulämmittimet hohkasi ja se tuntui ihanalta koska ulkona satoi kaatamalla ja oli sika kylmä. Me (Outi, Tume, ja saksalaiset Maike & Peter) ei syöty, mut juotiin ihanaa minttuteetä, jota myös marokkolaiseksi viskiksi kutsutaan. Se on vihreetä teetä johon laitetaan paljon mintunlehtiä ja sokeria.
Meidän pöytä oli eristyksissä muista mukavassa nurkassa ja kun muut nukahti, mentiin Maiken kanssa juttelee yhden espanjalaisen parin kanssa ja ne käski syödä hedelmiä jotka niille tuotiin jälkkäriksi.
Kun ravintolan omistaja näki kuinka palelin, se toi mulle tuolin kaminan eteen ja näytti että istuhan siihen ja nosta jalat tohon.
Kylässä oli sauna! Iltapäivällä oli naistensauna ja illalla miesten vuoro. Hetken olin 101% varma että sujahdan huomaamattomasti sekaan.
Paluumatkalla oli taas melkoinen sää. Upeet jättikokoiset salamat valaisi taivasta. Bussi mutkitteli rankkasateessa vuoristoteillä ja välillä mietin, että oliskohan sittenkin turvallisempaa kävellä. Yhtäkkiä bussi hiljensi huomattavasti vauhtia ja näkyi poliisi, liejua ja autojono. Bussiin tulvi vähän vettä.
Ei jääty siihen vaan päästiin ihan hyvin eteenpäin, mutta hetkisen jänskätti.
Se on 600 metrin korkeudessa vuorilla. Pilvet roikkuivat raskaina vuorten ympärillä kun noustiin bussilla ylemmäs. Ensimmäinen asia mihin kiinnittää huomiota kun pääsee Chefchaoumiin ovat siniseksi maalatut ovet. Karkoittavat kuulemma hyttysiä.
Seikkailtiin vanhassa kaupungissa, eli Medinassa. Kadut oli ihan pikkuruisia ja mutkikkaita. Välissä oli portaita ja sinisiksi maalattuja seiniä. Kun kurkkasi ovenraosta sisään, näki käsityöläisiä kutomassa mattoja, kehräämässä, tekemässä nahkalaukkuja tai puutöitä pienen pienissä pajoissaan. Monessa ei edes ollut valoja.
Käytiin mattokaupassa ja meille esiteltiin kaikkia ihanan värisiä mattoja ja silkkihuiveja yms. Tosi taitavasti tehtyjä, jotkut kudottu kaksipuolisiksi: talvimatto ja kesämatto. Suurimmat ja hienoimmatkaan matot ja huivit ei maksanu yli 150€. Yksi mies osti vaimolleen kaiken mitä se halusi samalla kun joku myyjä yritti myydä meille opiskelijoille pienintä mattoa hintaan 25€.
Meidän opas oli kovaääninen ja hauska pieni mies jolla oli yksi hammas (alhaalla vasemmalla). Se veti koko ajan nenätupakkaa "Esnif Esnif, no drug" se sanoi ja hihitteli. Kylä oli niin sokkeloinen et sinne olis eksyny ilman opasta.
Mentiin perinteiseen marokkolaiseen ravontolaan syömään. Se oli ihanasti sisustettu kanssa. Tosi kotoisa. Katon maalipinta muistutti hiukan tippukiviluolan kattoa. Lattioilla ja seinillä oli isoja marokkolaisia mattoja. Kaasulämmittimet hohkasi ja se tuntui ihanalta koska ulkona satoi kaatamalla ja oli sika kylmä. Me (Outi, Tume, ja saksalaiset Maike & Peter) ei syöty, mut juotiin ihanaa minttuteetä, jota myös marokkolaiseksi viskiksi kutsutaan. Se on vihreetä teetä johon laitetaan paljon mintunlehtiä ja sokeria.
Meidän pöytä oli eristyksissä muista mukavassa nurkassa ja kun muut nukahti, mentiin Maiken kanssa juttelee yhden espanjalaisen parin kanssa ja ne käski syödä hedelmiä jotka niille tuotiin jälkkäriksi.
Kun ravintolan omistaja näki kuinka palelin, se toi mulle tuolin kaminan eteen ja näytti että istuhan siihen ja nosta jalat tohon.
Kylässä oli sauna! Iltapäivällä oli naistensauna ja illalla miesten vuoro. Hetken olin 101% varma että sujahdan huomaamattomasti sekaan.
Paluumatkalla oli taas melkoinen sää. Upeet jättikokoiset salamat valaisi taivasta. Bussi mutkitteli rankkasateessa vuoristoteillä ja välillä mietin, että oliskohan sittenkin turvallisempaa kävellä. Yhtäkkiä bussi hiljensi huomattavasti vauhtia ja näkyi poliisi, liejua ja autojono. Bussiin tulvi vähän vettä.
Ei jääty siihen vaan päästiin ihan hyvin eteenpäin, mutta hetkisen jänskätti.
Marokossa, osa 1/4
Marokko näytti meille märimmän puolensa.
Ensimmäiset 2 päivää, eli 2/3 matkasta satoi melkoisesti vettä. Tangerissa oli paljon kylmempi kuin Cádizissa. Varpaat oli märät suurimman osan ajasta ja ainokaisia kenkiä piti kuivailla Maiken hiustenkuivaajalla. Aluksi ei tuntunu siltä et olis ollu Afrikassa.
Marokko on perustuslaillinen monarkia ja sen kuningas on Mohammed VI. Pääministeri on Abbas El Fassi. Marokon pääkaupunki on Rabat ja rahayksikkö Dirham 1€ on noin 11DRH). Berberit asutti maata ennen kuin arabit tuli sinne 600-luvulla. Marokon lipussa on vihreä viisisakarainen tähti punaisella pohjalla.
Mentiin lautalla Tarifasta Tangeriin, matka kesti sellaiset 40min. Vatsalaukun sisältö tahtoi ulos raittiiseen ilmaan, koska sää oli tuulinen ja lautta suhteellisen pieni. Oltiin yötä hotellissa, jonka aula oli ihan mielettömän mageesti sisustettu ja siitä pääsi sellaiseen ikään kuin olohuoneeseen joka oli tosi koristeellinen ja täynnä polvenkorkuisia pöytiä ja tuoleja.
Tangerissa kolme suurta uskontoa (islam, juutalaisuus ja kristinusko) elää sopusoinnussa ja kaikki saa harjoittaa uskontoaan oppaan sanojen mukaan ihan rauhassa. Monet Tangerissa puhu sujuvasti ranskaa tai espanjaa ja usein pärjäsin espanjalla ihan hyvin. Joidenkin kanssa piti turvautua värikkääseen elekieleen.
Kauppiaat oli kovia myymään. Sotii mun luonnetta vastaan käyttäytyä väliinpitämättömästi ihmisiä kohtaan, varsinkin lapsia! Oli ihan kauheeta näyttää lapselle väliinpitämätöntä naamaa, mutta kun ei kaikkea voi ostaa... Pääsin tinkimään "arabikaapua" ostaessani oikeen huolella ja sain loppujen lopuksi kaavun 200DRH kun sen hinnaksi aluksi sanottiin 800. Mitään ei saa ilmaiseksi Marokossa (joo, paitsi yhden vessakäynnin) ja turisteilta osataan nyhtää kyllä rahat tosi taitavasti. En sano tätä tuomitsevaan äänensävyyn: marokkolaisen miehen minimipalkka on 300€ kuussa.
Kaduilla myytiin paljon piraattitavaraa. Outin Guccin kello pysyi kasassa melkein 6 tuntia ;) ja mun Kalvin Cleinin sukatkin koko päivän. Tumen kello on vielä toiminnassa ja eilisten tietojeni mukaan Lacosten paita myös ehjä.
To Be Continued...
Ensimmäiset 2 päivää, eli 2/3 matkasta satoi melkoisesti vettä. Tangerissa oli paljon kylmempi kuin Cádizissa. Varpaat oli märät suurimman osan ajasta ja ainokaisia kenkiä piti kuivailla Maiken hiustenkuivaajalla. Aluksi ei tuntunu siltä et olis ollu Afrikassa.
Marokko on perustuslaillinen monarkia ja sen kuningas on Mohammed VI. Pääministeri on Abbas El Fassi. Marokon pääkaupunki on Rabat ja rahayksikkö Dirham 1€ on noin 11DRH). Berberit asutti maata ennen kuin arabit tuli sinne 600-luvulla. Marokon lipussa on vihreä viisisakarainen tähti punaisella pohjalla.
Mentiin lautalla Tarifasta Tangeriin, matka kesti sellaiset 40min. Vatsalaukun sisältö tahtoi ulos raittiiseen ilmaan, koska sää oli tuulinen ja lautta suhteellisen pieni. Oltiin yötä hotellissa, jonka aula oli ihan mielettömän mageesti sisustettu ja siitä pääsi sellaiseen ikään kuin olohuoneeseen joka oli tosi koristeellinen ja täynnä polvenkorkuisia pöytiä ja tuoleja.
Tangerissa kolme suurta uskontoa (islam, juutalaisuus ja kristinusko) elää sopusoinnussa ja kaikki saa harjoittaa uskontoaan oppaan sanojen mukaan ihan rauhassa. Monet Tangerissa puhu sujuvasti ranskaa tai espanjaa ja usein pärjäsin espanjalla ihan hyvin. Joidenkin kanssa piti turvautua värikkääseen elekieleen.
Kauppiaat oli kovia myymään. Sotii mun luonnetta vastaan käyttäytyä väliinpitämättömästi ihmisiä kohtaan, varsinkin lapsia! Oli ihan kauheeta näyttää lapselle väliinpitämätöntä naamaa, mutta kun ei kaikkea voi ostaa... Pääsin tinkimään "arabikaapua" ostaessani oikeen huolella ja sain loppujen lopuksi kaavun 200DRH kun sen hinnaksi aluksi sanottiin 800. Mitään ei saa ilmaiseksi Marokossa (joo, paitsi yhden vessakäynnin) ja turisteilta osataan nyhtää kyllä rahat tosi taitavasti. En sano tätä tuomitsevaan äänensävyyn: marokkolaisen miehen minimipalkka on 300€ kuussa.
Kaduilla myytiin paljon piraattitavaraa. Outin Guccin kello pysyi kasassa melkein 6 tuntia ;) ja mun Kalvin Cleinin sukatkin koko päivän. Tumen kello on vielä toiminnassa ja eilisten tietojeni mukaan Lacosten paita myös ehjä.
To Be Continued...
torstai 22. marraskuuta 2007
Paketti Meksikosta
Ylläripylläri! Tulin kotiin ja pöydällä oli paketti Meksikosta!
Siivosin Estherin jäljet olkkarista jotta mahduin istumaan ja aukaisin paketin:
Suklaapääkallo ja sokeripääkallo!
Meksikossa on tapana askarrella ja syödä tollaisia Dia de los Muertos aikaan, päivän (ja yön) jonka tunnemme paremmin nimellä Halloween. Terveiset oli kaveriltani Arelyltä.
Niillä lukee otsassa mun nimi, voi vitsiiii!
Täällä on taas kauheen kylmä. Ilmankosteus on lähemmäs 80%. On huvittavaa ku yrittää hakea kapista lämmintä vaatetta ja kaikki kledjut on ihan kosteita. Kun ne pistää päälle on hetken entistä kylmempi.
Huomenna aamulla klo 6:15 on lähtö Marokkoon. Perjantaihan on muslimien pyhäpäivä, joten mikään ei oo Tangerissa auki. Hyvä näin, ei pääse kuluttaa rahojaan ja saa katsella rauhassa kaupunkia ja kukaan ei yritä tyrkyttää mitään kauppojen ovilla.
Kaikista mageinta olis käydä berberalueilla, mut uskon et jäädään kuitenkin Tangerin ympäristöön.
Besslama!
Siivosin Estherin jäljet olkkarista jotta mahduin istumaan ja aukaisin paketin:
Suklaapääkallo ja sokeripääkallo!
Meksikossa on tapana askarrella ja syödä tollaisia Dia de los Muertos aikaan, päivän (ja yön) jonka tunnemme paremmin nimellä Halloween. Terveiset oli kaveriltani Arelyltä.
Niillä lukee otsassa mun nimi, voi vitsiiii!
Täällä on taas kauheen kylmä. Ilmankosteus on lähemmäs 80%. On huvittavaa ku yrittää hakea kapista lämmintä vaatetta ja kaikki kledjut on ihan kosteita. Kun ne pistää päälle on hetken entistä kylmempi.
Huomenna aamulla klo 6:15 on lähtö Marokkoon. Perjantaihan on muslimien pyhäpäivä, joten mikään ei oo Tangerissa auki. Hyvä näin, ei pääse kuluttaa rahojaan ja saa katsella rauhassa kaupunkia ja kukaan ei yritä tyrkyttää mitään kauppojen ovilla.
Kaikista mageinta olis käydä berberalueilla, mut uskon et jäädään kuitenkin Tangerin ympäristöön.
Besslama!
keskiviikko 21. marraskuuta 2007
Un dia normal
Eilen satoi mielettömästi! Uutisissa sanottiin että poikkeuksellisen paljon. Oli myös niin kova tuuli että ei ollu mitään mahdollisuutta päästä eteenpäin rantakadulla, ja piti kävellä bussille rakennusten suojassa uuden Cádizin pääkatua pitkin. Parvekelasit tahtoi sisään lämpimään, ainakin ne helisi siihen malliin. Vesi ei pysynyt lammikkoina vaan tuuli lennätti sitä katuja pitkin jalankulkijoita päin. Jättiläisvaahtopäät löi rantaan.
Mitään muuta tavallisesta poikkeavaa ei osunut näköpiiriin Francon kuoleman vuosipäivänä.
Oltiin taas Tumen kanssa salsatunnilla. Pyörähdykset alkaa sujua ilman törmäilyä seiniin tai muihin tanssijoihin. Vaikka siis ensimmäinen asia joka sa lsasta tulee oppia on, että kaikki mokat on aina miehen syytä :P Mahtava tanssi.
Cadizlaisilla on ilmeisen hyvä tuuri. Täällä on tosi paljon skoottereita, ja kypäräpakko, mutta uskaltaudun väittämään että vain puolet käyttää kypärää eikä sakkolappusia silti rapsahtele. Kypäräpää tai ei, ajotyyli on melkoisen... no, rempseä. Katukuvassa yleinen muoti-ilmiö on kaulatuki, ja pääteltiin Outin kanssa, että tukien käyttäjät on kaatunu skootterilla.
Olen myös miettinyt tänään, miksi kämppikseni juoksentelee täällä kämpässä silloinkin kun sillä ei ole kiire. Se saattaa yhtäkkiä juosta keittiöön tai huoneeseensa, hakea jotakin ja pinkaista takaisin.
Espanjalaisten yksi lempi snacks rannalla tai töllöä katsellessa on pipas, auringonkukansiemenet. Olen hyvin vaikuttunut siitä miten nopeasti Esther saa kuoret auki ja siemenen suuhun. Pieniä ja viheliäisiä aukaista, miten ne voi olla niin suosittuja :) ?
Lähtö Marokkoon on perjantaina n. klo 7! En malta odottaa. Ansaitakseni matkan, olen opiskellut tänään ahkerasti ja yllätyksekseni ymmärtänyt jotakin espanjan kielisestä poliittisesta tekstistä.
Mitään muuta tavallisesta poikkeavaa ei osunut näköpiiriin Francon kuoleman vuosipäivänä.
Oltiin taas Tumen kanssa salsatunnilla. Pyörähdykset alkaa sujua ilman törmäilyä seiniin tai muihin tanssijoihin. Vaikka siis ensimmäinen asia joka sa lsasta tulee oppia on, että kaikki mokat on aina miehen syytä :P Mahtava tanssi.
Cadizlaisilla on ilmeisen hyvä tuuri. Täällä on tosi paljon skoottereita, ja kypäräpakko, mutta uskaltaudun väittämään että vain puolet käyttää kypärää eikä sakkolappusia silti rapsahtele. Kypäräpää tai ei, ajotyyli on melkoisen... no, rempseä. Katukuvassa yleinen muoti-ilmiö on kaulatuki, ja pääteltiin Outin kanssa, että tukien käyttäjät on kaatunu skootterilla.
Olen myös miettinyt tänään, miksi kämppikseni juoksentelee täällä kämpässä silloinkin kun sillä ei ole kiire. Se saattaa yhtäkkiä juosta keittiöön tai huoneeseensa, hakea jotakin ja pinkaista takaisin.
Espanjalaisten yksi lempi snacks rannalla tai töllöä katsellessa on pipas, auringonkukansiemenet. Olen hyvin vaikuttunut siitä miten nopeasti Esther saa kuoret auki ja siemenen suuhun. Pieniä ja viheliäisiä aukaista, miten ne voi olla niin suosittuja :) ?
Lähtö Marokkoon on perjantaina n. klo 7! En malta odottaa. Ansaitakseni matkan, olen opiskellut tänään ahkerasti ja yllätyksekseni ymmärtänyt jotakin espanjan kielisestä poliittisesta tekstistä.
sunnuntai 18. marraskuuta 2007
Kiipeilykurssi
Oli megamahtava viikonloppu! Kiipesin yllä olevaa kalliota, up we go!
Lauantaina vuokrattiin auto ja lähdettiin ajamaan Grazalemaan. Seikkailtiin ja patikoitiin lauantai ja mentiin illalla syömään. Kurssi oli sunnuntaina. Meitä oli n.15 Erasmusta: Suomi, Kreikka, Italia, Portugali, USA, Venäjä, Saksa... ja 2 espanjalaista.
Oltiin Erasmusporukalla Grazalemassa kiipeilykurssilla. Kuuden tunnin kurssi alkoi ihan perusasioista, tyyliin "tää on köysi". Oli ihan mieletöntä viettää koko päivä siellä vuorien keskellä sierralla, kiipeily oli haastavaa mut tosi kivaa. Hetkittäin sitä tunti itsensä niin pieneksi ja heikoksi, ja toisinaan taas ketteräksi kuin vuorikauris. Kaupungin hälinä oli poissa ja sää oli ihana. Aurinko lämmitti selkää. Uudestaan!
Käsivoimia on tällä hetkellä jäljellä nolla, ja sormissa voimaa vielä vähemmän. Kiva yrittää kirjoittaa huomenna luennoilla, kun opetustekniikka on sanelu. Taidan tehdä kandintyön kiipeilyvarustetermien kääntämisestä.
Tässä on meidän kurssin ohjaajat Pedro ja Manolo. Ihan mahtavia tyyppejä. Harrastavat kuulemma mieluummin laskeutumista korkeilta paikoilta alas (mikä sen lajin nimi on?) kuin kiipeilemistä. Hetkinen... Oliko se Pedro vai Pablo :P? Grazalema on 2200 asukkaan kylä, siellä ei ole mitään, mutta se on sympaattinen. Löydettiin me yksi disco ja yksi baari sekä kauppa. Kylässä oli ihan mielettömän kylmä! Siellä kuulemma myös sataa enemmän kuin muualla Espanjassa. Onneksi hostellihuoneissa oli patteri ja meille sattui sateettomat päivät. 2 hengen huone Casa de las Piedras-hostellissa oli 10€/yö! Halpa ku mikä ja huoneissa oli myös lavuaari ja pyyhkeet. Vessa ja suihku käytävällä.
http://s142.photobucket.com/albums/r96/Chicatana/GRAZALEMA/Kiipeilykurssi/
Olo on rentoutunut, vapautunut, uudistunut, tarmokas ja energinen, vaikka toisaalta oon niin puhki et tänä yönä nukuttaa Makoisasti isolla M:llä.
perjantai 16. marraskuuta 2007
Vaasan Ruispaloja!!!!!!!
Ihana ihana ihana äiti lähetti Vaasan Ruispaloja!!!
Maistuu ihan jumalaisilta! Postipoika toi paketin ihan kotiovelle asti ja hyvä etten pussannu sitä ku olin niin onnellinen. Paketissa oli myös sukkia ja suklaata. Kämppiskin sai osansa ruisleivästä, josta se on kuullut tarinaa viimeisen kuukauden aikana hyvin useasti. Se tykkäsi :D Nyt se haluaa tehdä selvää Fazerin Marjannesuklaalevystä.
Huomenna Grazalemaan seikkailemaan ja kiipeilykurssille. Kylä keskellä luonnonpuistoa.
http://www.andalucia.com/province/cadiz/grazalema/home.htm
Otan Ruispaloja evääksi :D
Maistuu ihan jumalaisilta! Postipoika toi paketin ihan kotiovelle asti ja hyvä etten pussannu sitä ku olin niin onnellinen. Paketissa oli myös sukkia ja suklaata. Kämppiskin sai osansa ruisleivästä, josta se on kuullut tarinaa viimeisen kuukauden aikana hyvin useasti. Se tykkäsi :D Nyt se haluaa tehdä selvää Fazerin Marjannesuklaalevystä.
Huomenna Grazalemaan seikkailemaan ja kiipeilykurssille. Kylä keskellä luonnonpuistoa.
http://www.andalucia.com/province/cadiz/grazalema/home.htm
Otan Ruispaloja evääksi :D
torstai 15. marraskuuta 2007
Yliopistolla
Yliopistolla on rento meininki... tietyissä asioissa.
Täytyy tunnustaa että nyt on opiskelumotivaatio melko matalalla muutamastakin syystä. Tarvisin nyt jonkun supermotivaattorin.
Ensinnäkin, useimpien luennoitsijoiden opetustyyli on ihan syvältä: sanelu tai monologi sellaiseen tahtiin ettei paikallisetkaan pysy perässä. Ei ehdi yhtään ajatella mitä kirjoittaa, rustata vaan kuin kone. Jos joutuu olee kerran pois luennolta, ei oo mitään mahdollisuutta saada mistään edellisen tunnin tietoja ellei joku, joka on saanut kaiken ylös, ystävällisesti lainaa muistiinpanojaan (kaipaan PowerPointeja).
Toisekseen, luennoitsijat ei valmistele luentojaan. Suuri osa lukee suoraan paperista (Niil on paperi! Miks niitä ei voi ladata jotain tiivistelmää Virtuaalikampukseen, kun sellainen on olemassa? Journalismi-kurssin luennoitsijat tekeekin niin.) Lisäksi musta tuntuu joskus et ne yrittää korvata huonoa opetusta antamalla kohtuuttomasti töitä kotiin. Yleisin tehtävätyyppi on "Lue tieteellinen artikkeli aiheesta X tyypiltä Y, tai kappale kirjasta, ja tee siitä tiivistelmä omilla mielipiteilläsi varustettuna." Jouluun mennessä mulla on kirjoitettavana 15 tiivistelmää!! (Joku antaa ihan varmasti vielä lisää.)
Kolmanneksi, niitä artikkeleita ja kirjoja joita pitäis lukea, on tosi hankala tai mahdoton saada käsiinsä. Ja mä kun luulin et se on Helsingin yliopistossa vaikeeta. Joskus luennoitsijat jättää epämääräisen läjän papereita kansioonsa copisteriaan, josta paperit voi sitten järjestellä suurinpiirtein numerojärjestykseen ja pyytää kopioijatyypiltä niistä kopiot. Kopioiminen ei oo ilmaista, 8 sivua makso 20c. Copisteriassa on lisäks aina melkoiset jonot, eli kopioita ei saa ainakaan silloin kun itselle sopii käydä kopioimassa.
Tällä menolla reputan ainakin semantiikan ja syntaksin.
Pilveä...
Ei oo mitenkään outoa, että luentojen välillä opiskelijat (ja henkilökunta) käy pihalla vähän pössyttelemässä... En tykkää ilmiöstä... Tunnen oloni tosi vaivautuneeksi (ja tylsäksi ku en haluu ees kokeilla).
No mutta kahvila on ihana! Ei sillä et se nyt olis kauheen viihtyisä tai et murkinat olis mitenkään luksusta. (Ikävä UniCaféta!) Mut henkilökunta on aivan ihanaa ja tosi rentoa. Ne tuntee jo Outin ja mut ja yks rupes näyttää mulle lompakossaan olevia kuvia perheestään. Tänään se sama mies sano että jää nyt juttelee ku ei ollu kiire, ja jäin juomaan kahviani siihen tiskille.
Lisäks on kiva et alkaa olee jo "moi-tuttuja". Paikallisiakin.
Pitää yrittää ajatella positiivisesti, että onpa ainakin on 2 tosi hyvää luennoitsijaa.
Kuvia yliopistolta:
http://s142.photobucket.com/albums/r96/Chicatana/CADIZ/Yliopistolla/
Huomenna on Francon kuoleman vuosipäivä. Madridissa luvassa mielenosoituksia. Mielenkiinnolla odotan millaista menoa Cádizissa on luvassa, vai onko menoa.
Täytyy tunnustaa että nyt on opiskelumotivaatio melko matalalla muutamastakin syystä. Tarvisin nyt jonkun supermotivaattorin.
Ensinnäkin, useimpien luennoitsijoiden opetustyyli on ihan syvältä: sanelu tai monologi sellaiseen tahtiin ettei paikallisetkaan pysy perässä. Ei ehdi yhtään ajatella mitä kirjoittaa, rustata vaan kuin kone. Jos joutuu olee kerran pois luennolta, ei oo mitään mahdollisuutta saada mistään edellisen tunnin tietoja ellei joku, joka on saanut kaiken ylös, ystävällisesti lainaa muistiinpanojaan (kaipaan PowerPointeja).
Toisekseen, luennoitsijat ei valmistele luentojaan. Suuri osa lukee suoraan paperista (Niil on paperi! Miks niitä ei voi ladata jotain tiivistelmää Virtuaalikampukseen, kun sellainen on olemassa? Journalismi-kurssin luennoitsijat tekeekin niin.) Lisäksi musta tuntuu joskus et ne yrittää korvata huonoa opetusta antamalla kohtuuttomasti töitä kotiin. Yleisin tehtävätyyppi on "Lue tieteellinen artikkeli aiheesta X tyypiltä Y, tai kappale kirjasta, ja tee siitä tiivistelmä omilla mielipiteilläsi varustettuna." Jouluun mennessä mulla on kirjoitettavana 15 tiivistelmää!! (Joku antaa ihan varmasti vielä lisää.)
Kolmanneksi, niitä artikkeleita ja kirjoja joita pitäis lukea, on tosi hankala tai mahdoton saada käsiinsä. Ja mä kun luulin et se on Helsingin yliopistossa vaikeeta. Joskus luennoitsijat jättää epämääräisen läjän papereita kansioonsa copisteriaan, josta paperit voi sitten järjestellä suurinpiirtein numerojärjestykseen ja pyytää kopioijatyypiltä niistä kopiot. Kopioiminen ei oo ilmaista, 8 sivua makso 20c. Copisteriassa on lisäks aina melkoiset jonot, eli kopioita ei saa ainakaan silloin kun itselle sopii käydä kopioimassa.
Tällä menolla reputan ainakin semantiikan ja syntaksin.
Pilveä...
Ei oo mitenkään outoa, että luentojen välillä opiskelijat (ja henkilökunta) käy pihalla vähän pössyttelemässä... En tykkää ilmiöstä... Tunnen oloni tosi vaivautuneeksi (ja tylsäksi ku en haluu ees kokeilla).
No mutta kahvila on ihana! Ei sillä et se nyt olis kauheen viihtyisä tai et murkinat olis mitenkään luksusta. (Ikävä UniCaféta!) Mut henkilökunta on aivan ihanaa ja tosi rentoa. Ne tuntee jo Outin ja mut ja yks rupes näyttää mulle lompakossaan olevia kuvia perheestään. Tänään se sama mies sano että jää nyt juttelee ku ei ollu kiire, ja jäin juomaan kahviani siihen tiskille.
Lisäks on kiva et alkaa olee jo "moi-tuttuja". Paikallisiakin.
Pitää yrittää ajatella positiivisesti, että onpa ainakin on 2 tosi hyvää luennoitsijaa.
Kuvia yliopistolta:
http://s142.photobucket.com/albums/r96/Chicatana/CADIZ/Yliopistolla/
Huomenna on Francon kuoleman vuosipäivä. Madridissa luvassa mielenosoituksia. Mielenkiinnolla odotan millaista menoa Cádizissa on luvassa, vai onko menoa.
keskiviikko 14. marraskuuta 2007
Cádiz City Girl
Olen jatkanut tänään cadizlaiseksi (= gaditana) opiskelemista.
Mielestäni ansaitsen arvosanaksi ainakin kasin. Mitä siis olen tehnyt ansaitakseni sen?
Maistoin Turrón de Cádiz! Se on leivoksen, pullan ja wienerin sekoitus, ison miehen kämmenen kokoinen möntti, jossa on varmaan ainakin marsipaania, se maistuu hyvin pitkälti siltä. Sisällä on jotakin punaista äitelää massaa.
Siinä mun näkemys turronista. Katsotaanpa mitä siinä oikeesti on...
En ole marsipaanin ystävä, joten en voi sanoa pitäneeni turron-kokemusta miellyttävänä. Ostin vain pienen palasen, mutta pyysin leipurilta jos saisin ottaa kuvan kokonaisesta. Se suostui sillä ehdola ettei ole itse mukana fotossa.
Once!
(= Organización Nacional de Ciegos Españoles)
Once-nimisiä kioskeja on joka kadunkulmassa. Niissä myydään selkeestikin arpoja. Ollaan monesti ajateltu ohi kävelessä että mahtaa olla maailman tylsin duuni...
Esther kertoi että arparahat menee sokeiden hyväksi, se on niin kuin lotto meillä Suomessa. Kiskoissa on töissä sokeitakin.
Fruteria
Astuin ekaa kertaa fruteriaan, hedelmä- ja vihanneskauppaan tossa ihan kotokulmilla. Kannattaa todellakin käydä hakemassa fruterioista salaattiainekset ja hedelmät, koska ne on jopa puolet halvempia kun kaupassa. Ostin kolme porkkanaa ja tomaattia sekä ananaksen hintaan 2,70. Kaupassa ananas yksistään maksaa 4 euroa ja kolme tomaattia reilun euron, porkkanat melkeen saman verran.
En ansaitse täyttä kymppiä koska en edelleenkään juo punaviiniä (musta se maistuu tynnyriltä ja siitä tulee mahtava migreeni...) tai Tinto de veranoa (punaviini+sitruunamehu+ Sprite) ja nypin katkaravut pois ruoasta mustekaloista ja simpukoista puhumattakaan.
Mielestäni ansaitsen arvosanaksi ainakin kasin. Mitä siis olen tehnyt ansaitakseni sen?
Maistoin Turrón de Cádiz! Se on leivoksen, pullan ja wienerin sekoitus, ison miehen kämmenen kokoinen möntti, jossa on varmaan ainakin marsipaania, se maistuu hyvin pitkälti siltä. Sisällä on jotakin punaista äitelää massaa.
Siinä mun näkemys turronista. Katsotaanpa mitä siinä oikeesti on...
- 6,700 Kg marsipaania (50% mantelia 50% sokeria)
- 1,5 Kg kolmen väristä kuivahedelmää
- 800 gr. enkelinhiuksia (siiderin/liköörin tapaiseen juomaan kastettuja jotain?)
- 800 gr keltuaista
- 200 gr lisää keltuaista
- 20 gr kanelia
- suulakkaa (jotain ohutta vohvelin tapaista?)
- bataattia
En ole marsipaanin ystävä, joten en voi sanoa pitäneeni turron-kokemusta miellyttävänä. Ostin vain pienen palasen, mutta pyysin leipurilta jos saisin ottaa kuvan kokonaisesta. Se suostui sillä ehdola ettei ole itse mukana fotossa.
Once!
(= Organización Nacional de Ciegos Españoles)
Once-nimisiä kioskeja on joka kadunkulmassa. Niissä myydään selkeestikin arpoja. Ollaan monesti ajateltu ohi kävelessä että mahtaa olla maailman tylsin duuni...
Esther kertoi että arparahat menee sokeiden hyväksi, se on niin kuin lotto meillä Suomessa. Kiskoissa on töissä sokeitakin.
Fruteria
Astuin ekaa kertaa fruteriaan, hedelmä- ja vihanneskauppaan tossa ihan kotokulmilla. Kannattaa todellakin käydä hakemassa fruterioista salaattiainekset ja hedelmät, koska ne on jopa puolet halvempia kun kaupassa. Ostin kolme porkkanaa ja tomaattia sekä ananaksen hintaan 2,70. Kaupassa ananas yksistään maksaa 4 euroa ja kolme tomaattia reilun euron, porkkanat melkeen saman verran.
En ansaitse täyttä kymppiä koska en edelleenkään juo punaviiniä (musta se maistuu tynnyriltä ja siitä tulee mahtava migreeni...) tai Tinto de veranoa (punaviini+sitruunamehu+ Sprite) ja nypin katkaravut pois ruoasta mustekaloista ja simpukoista puhumattakaan.
tiistai 13. marraskuuta 2007
Hissi
Täällä on mielenkiintoinen hissikulttuuri. Hisseistä oli paikalla alakerrassa vain yksi ja avasin sen oven samaan aikaan kotiin tulevalle naapurille. Hissejä on yhteensä neljä, 2 parittomiin kerroksiin ja 2 parillisiin. Naapuri kysyi: "Ai tuunko mä sun kanssa ylös?" Ihmettelin hetken ja mietin, että socorro, mitä se tollasta kyselee, kannattaisko nyt mennä äkkiä portaita vai.
Hissimatka sujui mutkattomasti ilman turhia jutusteluja, ja naapuri jäi seiskassa pois.
Muutaman kerran ton jälkeen erinäiset naapurit on kysyny: "Haittaisko sua jos mentäis samalla hissillä, kun meen vaan kolmoseen?" tai jotakin muuta vastaavaa.
Mitä tää oikeen on? Ihmiset pitävät outona hissin jakamista, mutta eivät esim. ruuan jakamista (eli maistelemista toisten lautasilta) - Ehkä nää haluaa välttää kiusallisia tilanteita kuten hiljaisia hetkiä, tai punastuneina katseita: "Mikä tuoksahtaa? En ainakaan mä... Mutta mitä jos muut luulee et se oon mä?"
Nyt suunnittelemaan matkaa Marokkoon ja sitten luennolle!!
Hissimatka sujui mutkattomasti ilman turhia jutusteluja, ja naapuri jäi seiskassa pois.
Muutaman kerran ton jälkeen erinäiset naapurit on kysyny: "Haittaisko sua jos mentäis samalla hissillä, kun meen vaan kolmoseen?" tai jotakin muuta vastaavaa.
Mitä tää oikeen on? Ihmiset pitävät outona hissin jakamista, mutta eivät esim. ruuan jakamista (eli maistelemista toisten lautasilta) - Ehkä nää haluaa välttää kiusallisia tilanteita kuten hiljaisia hetkiä, tai punastuneina katseita: "Mikä tuoksahtaa? En ainakaan mä... Mutta mitä jos muut luulee et se oon mä?"
Nyt suunnittelemaan matkaa Marokkoon ja sitten luennolle!!
maanantai 12. marraskuuta 2007
Juttuja
Estherin isä tuli työmatkallaan opastamaan meitä kaasupullonvaihdossa. Nyt voin sanoa olevani melkein espanjalainen kun kerran osaan vaihtaa sen. Ei tarvitse taas pariin kuukauteen käydä kylmässä suihkussa.
Suunnitellaan matkaa Marokkoon 23.11.-25.11. Kerätään porukkaa. Vähän syyhyttäis Meksikokin joulukuussa, löysin halvat liput 791€. Lähdetään Outin kanssa Etelä-Ranskaan käymään tammikuun alussa.
Olen myös miettinyt miksi kämppis kerää marmeladinappeja (vertaa voinappi, tiedäthän) jääkaappiin, vaikka se ei tykkää marmeladista ja sanoo aina pitävänsä tostadastaan, eli paahdetusta valkoisesta leivästä, tai croissantistaan voin kanssa. Nyt siellä on ainakin omenaa, persikkaa ja mansikkaa jo muutamat napit säilössä.
Laitoin kuvia kämpästä nettiin, eli tänne:
http://s142.photobucket.com/albums/r96/Chicatana/
Suunnitellaan matkaa Marokkoon 23.11.-25.11. Kerätään porukkaa. Vähän syyhyttäis Meksikokin joulukuussa, löysin halvat liput 791€. Lähdetään Outin kanssa Etelä-Ranskaan käymään tammikuun alussa.
Olen myös miettinyt miksi kämppis kerää marmeladinappeja (vertaa voinappi, tiedäthän) jääkaappiin, vaikka se ei tykkää marmeladista ja sanoo aina pitävänsä tostadastaan, eli paahdetusta valkoisesta leivästä, tai croissantistaan voin kanssa. Nyt siellä on ainakin omenaa, persikkaa ja mansikkaa jo muutamat napit säilössä.
Laitoin kuvia kämpästä nettiin, eli tänne:
http://s142.photobucket.com/albums/r96/Chicatana/
sunnuntai 11. marraskuuta 2007
Hyvää Isänpäivää!!
Hyvää isienpäivääää!! Ja besos isilleni Brorille Suomemmaahan.
Kaikki sarjat ja leffat dubataaaan! Haluun kuulla sarjat ja leffat alkuperäisellä kielellä ja tietää millainen ääni näyttelijöillä on!! Dubbaus tekee kaikesta niin luonnotonta. Ääninäyttelijöitä on luonnollisesti vaan kourallinen ja siks on tosi rasittavaa ku kaikissa leffoissa henkilöillä on aina samanlaiset äänet. Tän hetkisten tietojeni mukaan Cádizissa ei oo leffateatteria jossa kuulis alkuperäisiä versioita. Tossa alakerrassa on kyllä leffavuokraamo.
Jeeee, ei tuu lämmintä vettä (: Oli hiukkasen kylmä suihku eilen illalla. Kesällä se viel menettelee mut ei enää marraskuussa. Oon taistellu kaasupullon kanssa, mutta se ei edelleenkään halua tehdä lämmityslaitteen kanssa yhteistyötä.
Kaikki sarjat ja leffat dubataaaan! Haluun kuulla sarjat ja leffat alkuperäisellä kielellä ja tietää millainen ääni näyttelijöillä on!! Dubbaus tekee kaikesta niin luonnotonta. Ääninäyttelijöitä on luonnollisesti vaan kourallinen ja siks on tosi rasittavaa ku kaikissa leffoissa henkilöillä on aina samanlaiset äänet. Tän hetkisten tietojeni mukaan Cádizissa ei oo leffateatteria jossa kuulis alkuperäisiä versioita. Tossa alakerrassa on kyllä leffavuokraamo.
Jeeee, ei tuu lämmintä vettä (: Oli hiukkasen kylmä suihku eilen illalla. Kesällä se viel menettelee mut ei enää marraskuussa. Oon taistellu kaasupullon kanssa, mutta se ei edelleenkään halua tehdä lämmityslaitteen kanssa yhteistyötä.
Vuorokausirytmi?
Nyt on kyllä vuorokausirytmi niin sekasin ettei paremmasta väliä.
Arturo sai myytyä ainakin 3 lippua bileisiin. Oltiin Amfiteatro nimisessä paikassa. Oon melkeen varma et se kirjoitetaan noin. Cádizin yöelämän vaikutusvaltaisin mies heitti meidät himaan!
Huomenna, eli 6 tunnin päästä olis tarkoitus lähteä Puerto de Santa Mariaan. Katotaan pitääkö sänky liian tiukasti otteessaan vai saanko kiskottua itseni seikkailuun. Kämppäkin alkaa näyttää siltä kuin täällä olis räjähtäny pommi tai vähintään kymmenen pölypussia. Imuri olis aika mahtava kapine, mut sellaista ei oo. Ja läksyjä, niitä riittää.
Suuri uutinen oli tossa pari päivää sitten TV:ssä. Ñ on nyt virallisesti kirjain nettiosoitteissakin! Tuleekohan ääkkösten ja öökkösten vuoro joskus?
Arturo sai myytyä ainakin 3 lippua bileisiin. Oltiin Amfiteatro nimisessä paikassa. Oon melkeen varma et se kirjoitetaan noin. Cádizin yöelämän vaikutusvaltaisin mies heitti meidät himaan!
Huomenna, eli 6 tunnin päästä olis tarkoitus lähteä Puerto de Santa Mariaan. Katotaan pitääkö sänky liian tiukasti otteessaan vai saanko kiskottua itseni seikkailuun. Kämppäkin alkaa näyttää siltä kuin täällä olis räjähtäny pommi tai vähintään kymmenen pölypussia. Imuri olis aika mahtava kapine, mut sellaista ei oo. Ja läksyjä, niitä riittää.
Suuri uutinen oli tossa pari päivää sitten TV:ssä. Ñ on nyt virallisesti kirjain nettiosoitteissakin! Tuleekohan ääkkösten ja öökkösten vuoro joskus?
perjantai 9. marraskuuta 2007
Andalucialainen asiakaspalvelu
Jihuu, langaton netti saatiin toimimaan. Nyt voin datailla missä päin kotia vain ja miten päin vaan.
Mentiin eilen kämppiksen kanssa ruokakauppaan ja ostettiin koko kuukaudeksi tavaraa. Myyjä oli ihan varma että meillä on ainakin 5 lasta. Sit ku tuli maksun aika, mun kortti ei toiminu! En kantele viittäkymppiä käteisenä mukanani kovin usein, ja sitten mä latasin sille kaikki korttini tiskille, mutta ykskään ei toiminu. Kämppiksellä oli onneksi pennosia ja maksoin sille takasin. Kiitos Visa. Visa avaa tulevaisuuden.
Ostin housut toissapäivänä, mutta ne on rikki. Andalucialainen asiakaspalvelu on ainakin tähän mennessä ollut niin mielenkiintoista, että mua ei yhtään huvita mennä palauttamaan niitä. Ne luultavasti luo muhun taas niin hyytäviä katseita että vakuutun siitä että olen itse jotenkin syyllinen tuotteen viallisuuteen.
Ei oo mitenkään harvinainen näky että kassahenkilö juttelee kaikkien muiden kanssa paitsi sen asiakkaan jota palvelee: joko työkaverin, tai jonkun tutun asiakkaan kanssa samalla kun vetelee tavaroita. Luonnollisesti niitä tavaroita myös heitellään siinä hihnalla. Myyjä sanoo kiitos ehkä 2 kertaa kymmenestä ja katsoo silmiin kerran kuussa. Sit jos menee kysymään jotain vaikka vaatekaupassa, niin yleensä se ilme on sellanen et mitä hemmettii sä siihen tuut häiritsee mun kakshaarasten hiuksien etsimistä. Yks päivä mua tervehdittiin ruokakaupan kassalla:
"Moi, mikä meno?" Se oli keski-ikäinen nainen, hih.
Ravintoloissa yleensä haarukat, veitset ja lasit on lentäny tai paiskautunu siihen pöytään ja pullon kanssa saa taistella ihan itse jos haluaa sen auki. Espanjan oppikirjat antaa kyllä tääääysin väärän kuvan tästä elämästä. Välillä näyttääkin siltä, että työ on täällä ihmisille sellanen välttämätön paha, johon ei sen kummemmin kannata panostaa ja joka on vaan hoidettava jotenkin alta pois. Lisäks on muuten ollu sellasiakin tapauksia et on tärkeämpää vastata kännykkään ku tuoda asiakkaalle lasku, heh.
Haluan tulla tänne töihin myöhemmin, niin ei tarvitse mielistellä asiakaspalvelualoilla :D Mutta paremmat myynit puljuilla olis jos myyjät jaksais vähän tsempata.
Yks Arturo johon tutustuin sinä Malibuiltana (lue alkupäässä oleva blogimerkintä) tahtoo että myyn kaikille Erasmuksille lippuja sen bileisiin lauantaina. Luuleeko se oikeesti että kaikki 400 Erasmusta tuntee toisensa? On meitä jo ainakin 3 suomalaista menossa.
Mentiin eilen kämppiksen kanssa ruokakauppaan ja ostettiin koko kuukaudeksi tavaraa. Myyjä oli ihan varma että meillä on ainakin 5 lasta. Sit ku tuli maksun aika, mun kortti ei toiminu! En kantele viittäkymppiä käteisenä mukanani kovin usein, ja sitten mä latasin sille kaikki korttini tiskille, mutta ykskään ei toiminu. Kämppiksellä oli onneksi pennosia ja maksoin sille takasin. Kiitos Visa. Visa avaa tulevaisuuden.
Ostin housut toissapäivänä, mutta ne on rikki. Andalucialainen asiakaspalvelu on ainakin tähän mennessä ollut niin mielenkiintoista, että mua ei yhtään huvita mennä palauttamaan niitä. Ne luultavasti luo muhun taas niin hyytäviä katseita että vakuutun siitä että olen itse jotenkin syyllinen tuotteen viallisuuteen.
Ei oo mitenkään harvinainen näky että kassahenkilö juttelee kaikkien muiden kanssa paitsi sen asiakkaan jota palvelee: joko työkaverin, tai jonkun tutun asiakkaan kanssa samalla kun vetelee tavaroita. Luonnollisesti niitä tavaroita myös heitellään siinä hihnalla. Myyjä sanoo kiitos ehkä 2 kertaa kymmenestä ja katsoo silmiin kerran kuussa. Sit jos menee kysymään jotain vaikka vaatekaupassa, niin yleensä se ilme on sellanen et mitä hemmettii sä siihen tuut häiritsee mun kakshaarasten hiuksien etsimistä. Yks päivä mua tervehdittiin ruokakaupan kassalla:
"Moi, mikä meno?" Se oli keski-ikäinen nainen, hih.
Ravintoloissa yleensä haarukat, veitset ja lasit on lentäny tai paiskautunu siihen pöytään ja pullon kanssa saa taistella ihan itse jos haluaa sen auki. Espanjan oppikirjat antaa kyllä tääääysin väärän kuvan tästä elämästä. Välillä näyttääkin siltä, että työ on täällä ihmisille sellanen välttämätön paha, johon ei sen kummemmin kannata panostaa ja joka on vaan hoidettava jotenkin alta pois. Lisäks on muuten ollu sellasiakin tapauksia et on tärkeämpää vastata kännykkään ku tuoda asiakkaalle lasku, heh.
Haluan tulla tänne töihin myöhemmin, niin ei tarvitse mielistellä asiakaspalvelualoilla :D Mutta paremmat myynit puljuilla olis jos myyjät jaksais vähän tsempata.
Yks Arturo johon tutustuin sinä Malibuiltana (lue alkupäässä oleva blogimerkintä) tahtoo että myyn kaikille Erasmuksille lippuja sen bileisiin lauantaina. Luuleeko se oikeesti että kaikki 400 Erasmusta tuntee toisensa? On meitä jo ainakin 3 suomalaista menossa.
torstai 8. marraskuuta 2007
Surullista....
Kauhee juttu toi ammuskelu! Oon ihan järkyttyny täällä. Lehdissä lukee siitä täälläkin. Netissä se on El Paisin ulkomaansivujen etusivujuttu. Kauheeta miten jotkut ihmiset syystä tai toisesta täyttyy katkeruudella...
Osanottoni.
Osanottoni.
tiistai 6. marraskuuta 2007
Muutan telttaan
Olen suunnitellut hommaavani teltan ja perustavani kodin tuohon rannalle. Syy: sähkö on ihan törkeen kallista!! Kahden ekan kuukauden lasku tuli juuri ja se oli yli 50€!
Pelottavinta täs on se, että eihän mulla silloin edes ollut vielä nettiä, eli läppäri ei ollu koskaan päällä. Toisekseen, me ei silloin vielä lämmitetty. Meillä on hurjan tehokas halogeenipatteri joka päätettiin laitettiin vessaan suihkumukavuuden maksimoimiseksi.
Eli uusi osoitteeni siis luultavasti melko pian: Playa Victoria, la tienda (=teltta), Andalucía, Cádiz.
Kävin juuri maksamassa vuokran pankissa. Järkevin tapa on näemmä maksaa se siten, että nostaa rahat automaatista ja vie ne sitten pankkitiskille. Siten ei tule käsittelykuluja.
Jos selviän tästä migreenistä, meen illalla salsatunnille :D Oon rekrytoinut paljon vaihtareita mukaan.
Pelottavinta täs on se, että eihän mulla silloin edes ollut vielä nettiä, eli läppäri ei ollu koskaan päällä. Toisekseen, me ei silloin vielä lämmitetty. Meillä on hurjan tehokas halogeenipatteri joka päätettiin laitettiin vessaan suihkumukavuuden maksimoimiseksi.
Eli uusi osoitteeni siis luultavasti melko pian: Playa Victoria, la tienda (=teltta), Andalucía, Cádiz.
Kävin juuri maksamassa vuokran pankissa. Järkevin tapa on näemmä maksaa se siten, että nostaa rahat automaatista ja vie ne sitten pankkitiskille. Siten ei tule käsittelykuluja.
Jos selviän tästä migreenistä, meen illalla salsatunnille :D Oon rekrytoinut paljon vaihtareita mukaan.
lauantai 3. marraskuuta 2007
Flamencoa
Huomenta.
Eilen illalla olin ekaa kertaa elämässäni katsomassa flamencoa. Cádizin flamencokoulu esitti. Luulen, että nyt tiedän miltä useista ihmisistä tuntuu oopperassa. Se nainen huusi niin kauheasti ja sen ilme oli tosi kärsivä... Se kuuluu asiaan ja joidenkin mielestä se on just flamencon ihanuus. Mun mielestä se ei ollut kauheen miellyttävää katseltavaa, eikä kuunneltavaa.
Sitten tuli tanssija kuvioihin. Se tanssi tosi upeesti. Kun ei tarvinut katsella laulajien kärsiviä ilmeitä, esitys alkoi tuntua ihan miellyttävältä. Loppujen lopuksi lavalle nousi vanhempi nainen ja arkivaatteissa olevia nuoria ja alko oikeen kunnon show: kaikki improvisoi ja taputti eri rytmiä niin että taputtamisesta tuli yhtääkkiä oma taiteenlajinsa. Jokainen esitteli vuorollaan tanssitaitojaan ja muut taputti ja lauloi. Luulen et se vanhempi rouva oli flamenco-opettaja. Sillä oli karismaa, se oli toi valloittava.
Yllättäen jatkettiin siitä bilettämään. Mentiin Outin ja Tuomaksen kanssa yhden itävaltalaisen luokse. Siitä sitten Maleconiin, jesss, ja kun se meni kiinni, toiseen baariin. Tultiin aamun ekoilla busseilla himaan. Päädyttiin Tumen kanssa istuskelemaan tohon rannalle kahdeksan aikaan :D Olin kotona 8:15.
Stadionilta kuuluu taas möykkää. Katselen sivusilmällä Cádiz - Jérez -matsia telkkarista ja kuuntelen äänet ikkunasta (: Gooooooooooooooooool! 1-0
Go Cádiz!!!!!!
Eilen illalla olin ekaa kertaa elämässäni katsomassa flamencoa. Cádizin flamencokoulu esitti. Luulen, että nyt tiedän miltä useista ihmisistä tuntuu oopperassa. Se nainen huusi niin kauheasti ja sen ilme oli tosi kärsivä... Se kuuluu asiaan ja joidenkin mielestä se on just flamencon ihanuus. Mun mielestä se ei ollut kauheen miellyttävää katseltavaa, eikä kuunneltavaa.
Sitten tuli tanssija kuvioihin. Se tanssi tosi upeesti. Kun ei tarvinut katsella laulajien kärsiviä ilmeitä, esitys alkoi tuntua ihan miellyttävältä. Loppujen lopuksi lavalle nousi vanhempi nainen ja arkivaatteissa olevia nuoria ja alko oikeen kunnon show: kaikki improvisoi ja taputti eri rytmiä niin että taputtamisesta tuli yhtääkkiä oma taiteenlajinsa. Jokainen esitteli vuorollaan tanssitaitojaan ja muut taputti ja lauloi. Luulen et se vanhempi rouva oli flamenco-opettaja. Sillä oli karismaa, se oli toi valloittava.
Yllättäen jatkettiin siitä bilettämään. Mentiin Outin ja Tuomaksen kanssa yhden itävaltalaisen luokse. Siitä sitten Maleconiin, jesss, ja kun se meni kiinni, toiseen baariin. Tultiin aamun ekoilla busseilla himaan. Päädyttiin Tumen kanssa istuskelemaan tohon rannalle kahdeksan aikaan :D Olin kotona 8:15.
Stadionilta kuuluu taas möykkää. Katselen sivusilmällä Cádiz - Jérez -matsia telkkarista ja kuuntelen äänet ikkunasta (: Gooooooooooooooooool! 1-0
Go Cádiz!!!!!!
perjantai 2. marraskuuta 2007
11. kerros
Olikohan sittenkään hyvä idea muuttaa tänne ylimpään kerrokseen? Huipullahan tunnetusti tuulee... Täällä käy mieletön veto ja tuuli koko ajan. Tuuli mekastaa rakenteissa ja pitää mielenkiintoista ääntä. Äiti, lähetätkö mulle villasukat ja pilkkihaalarin yöpuvuksi?
Eilen klo 22:14 sain inspiraation ja muutin huoneessani huonekalujen järjestystä.
Taidan palata takaisin "Sensuuri espanjalaisessa lehdistössä Francon aikakaudella"-työn pariin...
Eilen klo 22:14 sain inspiraation ja muutin huoneessani huonekalujen järjestystä.
Taidan palata takaisin "Sensuuri espanjalaisessa lehdistössä Francon aikakaudella"-työn pariin...
torstai 1. marraskuuta 2007
Hällöween
Uusi kuu, samat kujeet! Kyllä huomaa et on marraskuu. Palelin yöllä mielettömästi. Ikkunastani vetää vaikka se on kiinni. Yöllä kaduilla näkyi paljon noitia, piruja, haltijoita ja muita olentoja. Näkyi myös merirosvo = Outi, ja Farao Tume I. Minä piruilin. Kuvia luvassa piakkoin.
Oltiin yhdellä belgialaisella tytöllä Tinellä naamiaisissa. Tutustuin Jeesukseen. Jesús on filosofi. Jesús kertoi meille kuinka hän on kaksi päivää sitten perinyt 2 miljoonaa € sekä asunnon tädiltään, jonka on tuntenut 15 minuutin ajan. Hän myös valaisi meitä siitä miltä tuntuu kun kukaan ei ymmärrä häntä ja kuinka hän on kirjoittanut 3 tohtorin väitöskirjaa isänsä ystäville. Vaatimaton tyyppi kaikin puolin.
Bileet oli tosi kansainväliset. Kolumbialainen, kreikkalaisia, italialaisia, saksalaisia, ranskalaisia, venäläinen, belgialainen, suomalaisia... Idefixillä saattaa olla kohta fani Kolumbiassakin!
Kävelin ruotsalaisen kanssa kotiin 6 kilometriä viideltä aamulla keskustellen järkeviä espanjaksi.
Oltiin tässä päivällä syömässä kiinalaisessa Estherin äitin, siskon (Irene) ja lapsuudenkaverin Violetan kanssa. Namia ruokaa ja ihan liikaa. (Nyt on myös outoja vatsanpuruja.) Olisin tahtonut puikot mutta ei niillä ollu (: Saatiin ruoan jälkeen lahjaksi vuoden 2008 seinäkalenterit, voin nyt sitten opiskella viikonpäivät kiinaksi.
Jatkettiin siitä kahville Paseo Maritimolle, rantakadulle. Ne on mukavaa sakkia ja puhuu ihanasti chiclanaa = naapurikylän murretta.
Keskusteltiin mm. Joulupukista, Cádizin karnevaaleista ja niiden koirasta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
