Se on 600 metrin korkeudessa vuorilla. Pilvet roikkuivat raskaina vuorten ympärillä kun noustiin bussilla ylemmäs. Ensimmäinen asia mihin kiinnittää huomiota kun pääsee Chefchaoumiin ovat siniseksi maalatut ovet. Karkoittavat kuulemma hyttysiä.
Seikkailtiin vanhassa kaupungissa, eli Medinassa. Kadut oli ihan pikkuruisia ja mutkikkaita. Välissä oli portaita ja sinisiksi maalattuja seiniä. Kun kurkkasi ovenraosta sisään, näki käsityöläisiä kutomassa mattoja, kehräämässä, tekemässä nahkalaukkuja tai puutöitä pienen pienissä pajoissaan. Monessa ei edes ollut valoja.
Käytiin mattokaupassa ja meille esiteltiin kaikkia ihanan värisiä mattoja ja silkkihuiveja yms. Tosi taitavasti tehtyjä, jotkut kudottu kaksipuolisiksi: talvimatto ja kesämatto. Suurimmat ja hienoimmatkaan matot ja huivit ei maksanu yli 150€. Yksi mies osti vaimolleen kaiken mitä se halusi samalla kun joku myyjä yritti myydä meille opiskelijoille pienintä mattoa hintaan 25€.
Meidän opas oli kovaääninen ja hauska pieni mies jolla oli yksi hammas (alhaalla vasemmalla). Se veti koko ajan nenätupakkaa "Esnif Esnif, no drug" se sanoi ja hihitteli. Kylä oli niin sokkeloinen et sinne olis eksyny ilman opasta.
Mentiin perinteiseen marokkolaiseen ravontolaan syömään. Se oli ihanasti sisustettu kanssa. Tosi kotoisa. Katon maalipinta muistutti hiukan tippukiviluolan kattoa. Lattioilla ja seinillä oli isoja marokkolaisia mattoja. Kaasulämmittimet hohkasi ja se tuntui ihanalta koska ulkona satoi kaatamalla ja oli sika kylmä. Me (Outi, Tume, ja saksalaiset Maike & Peter) ei syöty, mut juotiin ihanaa minttuteetä, jota myös marokkolaiseksi viskiksi kutsutaan. Se on vihreetä teetä johon laitetaan paljon mintunlehtiä ja sokeria.
Meidän pöytä oli eristyksissä muista mukavassa nurkassa ja kun muut nukahti, mentiin Maiken kanssa juttelee yhden espanjalaisen parin kanssa ja ne käski syödä hedelmiä jotka niille tuotiin jälkkäriksi.
Kun ravintolan omistaja näki kuinka palelin, se toi mulle tuolin kaminan eteen ja näytti että istuhan siihen ja nosta jalat tohon.
Kylässä oli sauna! Iltapäivällä oli naistensauna ja illalla miesten vuoro. Hetken olin 101% varma että sujahdan huomaamattomasti sekaan.
Paluumatkalla oli taas melkoinen sää. Upeet jättikokoiset salamat valaisi taivasta. Bussi mutkitteli rankkasateessa vuoristoteillä ja välillä mietin, että oliskohan sittenkin turvallisempaa kävellä. Yhtäkkiä bussi hiljensi huomattavasti vauhtia ja näkyi poliisi, liejua ja autojono. Bussiin tulvi vähän vettä.
Ei jääty siihen vaan päästiin ihan hyvin eteenpäin, mutta hetkisen jänskätti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti