Tiedekunnan kahvilassa Pepe, sen kahvilan pitäjä, antoi mulle lapun ja sanoi, tää on sulle, muista tää. Näin siinä luki:
Muere lentamente quien no viaja, quien no lee, quien no oye música, quien no encuentra gracia en sí mismo. Muere lentamente quien destruye su amor propio, quien no se deja ayudar. Muere lentamente quien se transforma en esclavo del hábito repitiendo todos los días los mismos trayectos, quien no cambia de marca, no se atreve cambiar el color de su vestimienta o bien no conversa con quien no conoce.
Muere lentamente quien evita una pasión y su remolino de emociones, justamente estas que regresan el brillo a los ojos y restauran los corazones destrozados. Muere lentamente quien no gira el volante cuando está infeliz con su trabajo, o su amor, quien no arriesga lo cierto ni lo incierto para ir detrás de un sueño quien no se permite, ni siquiera una vez en su vida, huir de los consejos sensatos... ¡Vive hoy! ¡Arriesga hoy! ¡Hazlo hoy! ¡No te dejes morir lentamente! ¡No te impidas ser feliz!
Kuolee hiljalleen se joka ei matkusta, joka ei lue, joka ei kuuntele musiikkia, joka ei löydä itsestään hauskuutta. Kuolee hitaasti se joka tuhoaa rakkauden itseensä, joka ei ota apua vastaan. Kuolee hitaasti se josta tulee tapojensa orja ja joka kävelee joka päivä samaa tietä, se joka ei vaihda merkkiä, joka ei uskalla vaihtaa vaatteidensa väriä tai keskustella tuntemattoman kanssa.
Kuolee hiljalleen se, joka välttää intohimoa ja sen tuomaa tunteiden ryöppyä, niitä asioita jotka saavat silmät taas loistamaan ja parantavat särkyneet sydämet. Kuolee hitaasti se, joka ei käännä rattia kun on tyytymätön työhönsä tai rakkauteen, joka ei ota riskiä saavuttaakseen unelmansa, joka ei anna itselleen lupaa edes kerran elämässään paeta järkeviä neuvoja. Elä tänään! Ota riski tänään! Tee se tänään! Älä anna itsesi kuolla hiljalleen! Älä kiellä itseltäsi onnea!
Pablo Neruda
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti