Oltiin tänään rannalla opiskelemassa... Lue: löhöämässä hiekassa, pelaamassa "rantapingistä/tennistä mikä se nyt ikinä onkaan" ja uimassa Tumen kaa. Opiskelin myös, ihan oikeesti. Vitsi miten ihania vilvoittavia aaltoja. Täällä on kuulemma ollu kylmempää kuin moneen kymmeneen vuoteen, mutta ei haittaa mua. 20 astetta ja aurinkoista on ihan täydellinen sää.
Sitten oli tarkoitus mennä syömään [pehcaito frito], eli friteerattua kalaa. Mutta kun ravintoloilla on tää siesta, niin eihän kuuden aikaan mistään saa ruokaa. Paitsi Mäkistä. EI sinne. Päädyttiin tosi hyvään tapaspaikkaan, siellä pääsi istumaankin! Mieletöntä.
Etana, etana näytä sarves, onko huomenna pouta? Nyt on selkeesti joku etanakausi. Joka suuntaan mihin päänsä käänsi siel tapasmestassa, ihmiset söi caracoles, sellaisia peukunpään kokoisia, raidallisia. Tume oli innoissaan "Pakko maistaa, pakko maistaa" Mä yritin vaan sivistyneesti käännellä päätä sinne suuntaan missä olis mahdollisimman vähän niitä limanuljaskoita ja sulkea korvani seuraavan kaltaisilta ääniltä: *Slurps! slurpsss*. Anteeksi nyt vaan mutta, yäääääk.
Mahtaa olla turhauttavaa syödä niitä lillukoita ku ne on niin pikkuruisia ja niitä on siinä kupissa varmaan 50. Siinä sitten imeskelet niitä hammastikun kanssa ulos kuorestaan.
Ihmiset hamstraili niljakkeita mukaankin, para llevar. Menen paparazzeilemaan joku päivä ja nappaan kuvan.
Jeps, nyt maalit naamaan ja salsaamaan.
Proximamente en español.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti