Kämppis

Nyt täytyy kertoa vähän kämppiksestäni Estheristä, koska se on niin persoona. Se on tosi sulonen ja mukava tyyppi, mutta kuten sanottu, persoona.

Se on siis 25v. cádizlainen, joka opiskelee humanistisia aineita viidettä vuotta. Se käy nyt ilmeisesti neljättä vuotta uudelleen, ja kolmannen vuodenkin kurssit se on uusinut reputettuaan. Se tulee aina kotiin ja selittää tuohtuneena kuinka taas on tullut kauheasti tehtäviä ja esseitä ym. mutta oon nähnyt sen vaan kerran tekevän jotain niistä.

Aikaisemmista merkinnöistä voi lukea, kuinka se oli kerran melkeen koko päivän vessassa...

Estherillä on varmaan Andalucian toisiks kovin ja korkein ääni, vaikka se polttaa toooosi paljon. Onneksi ei enää sisällä niin usein...

Tällä hetkellä se kuuntelee mp3-soittimesta espanjankielistä rokkia (se kuuluu varsin hyvin tänne asti :D ) ja lauleskelee/kuiskailee/köhisee/lausuu runoa? Kuulostaa vähän aggressiiviselta välillä ja toisinaan sil on sellainen autuas hymy naamalla.

Tyttö sopisi Suomeen tosi hyvin, koska se pukeutuu mustaan ja tykkää pääkalloista, ketjuista ym. goottityylisestä ja se on keskimääräistä espanjalaista paljon ujompi.

Gaditana on ihan omissa maailmoissaan joskus, kuunteli musaa tai ei, ja hetken päästä taas ihan tässä.

Se sanoo aina ettei sillä ole kauheesti rahaa ja silti se haluaa ehdottomasti tarjota mulle mielestäni usein suklaata, hampurilaisen, taksimatkan (joka ei kyllä maksa kuin viitosen halusi sitten mihin päin Cádizia vaan) tms. Se suutahtaa jos sanon että ei kiitos, ei sun tarvi. Vastineeksi tarjoan sille sitten jotakin, jos ehdin tunkea rahani väliin, maksamisessa Esther on tosi nopee (:

Estherin 5 minuuttia on 45 min. Meillä alkaa luennot yhdeksältä, joten mentiin ekat 2 viikkoa yhdessä. Aiiina myöhässä. Mä olin valmis 8:15 ja sanoin että joko mentäis, ja kämppis sanoi: "Joo viiden minsan päästä oon valmis." tai "Oon jo valmis." Hassuinta on se, et se ei oo hoksannu et se on se jonka takia oltiin myöhässä. Yhtenä iltana sitten sanoin et lähden tästä lähtien aina 8:20 kotoa, niin se kommentoi jotain tyyliin: "Voi vitsi joo, meidän täytyy kyllä olla nopeampia ja herätä aikaisemmin."
Nyt olen alkau tekemään viileän rauhallisesti niin, et sanon 8:20 että olen nyt lähdössä, nähdään iltapäivällä. Se on yleensä siinä vaiheessa pesemässä hiuksia tms. ja sanoo: "Mäkin oon kyl nyt melkeen valmis."

Chica ei herää herätyskellon sointiin, vaan sen isä herättää sen soittamalla sille kännykkään. Yleensä se ei herää siihenkään, vaan mä meen koputtelee sitä olkapäälle: "Huomenta, Esther herää, kello on paljon ja sun puhelin soi." Yleensä se nukahtaa isänsä soiton jälkeen uudelleen ja mä herätän sen, koska en kehtaa jättää sitä nukkumaan tänne kun tiedän et sen pitäis olla luennoilla (lisäks se maksaa niistä 2000€ vuodessa!) Perjantaisin kun mulla ei ole luentoja, en ole ihan varma mitä täällä oikeen tapahtuu koska nukun, mut päivän ekan luennon se missaa useimmiten joka tapauksessa.

Señoritan aamiainen on kupillinen maitokahvia ja joku makea leivos. Kahvinkeittimet on täällä hieman erilaisia kuin kotona Suomessa. Keittimeen laitetaan vesi alaosaan, keskelle suodatinosaan kahvinpurut ja sitten yläosaan tulee kahvia kun kiehuva vesi höyrystyy ja nousee sinne purujen läpi. Kämppis on onnistunut polttamaan sormensa jo kaksi kertaa rakoille ottaessaan kahvipannua pois liedeltä. Mun käy sääliksi sitä kun sen sormet on ihan rakoilla. Molemmilla kerroilla irrotin sille jäätä pakastimen seinästä. Ostan kyllä sille joululahjaksi paksun hansikkaan. Se kaata myös yhtään liioittelematta joka kerta puruja tiskipöydälle ja kahvia pöydille (ensin tiskipöydälle ja sit keittiönpöydälle).

Aasinsiltana (=puente del burro :P ) kokkaukseen, se on niin sulonen kun se friteeraa ruokiaan, niin se on aina yhtä yllättynyt kun rasvaa roiskuu pitkin keittiötä, vaik se tapahtuu joka ikinen kerta. Silloin kun se innostuu siivoamaan ne pois, se siivoo tosi tehokkaasti.

Yhtenä päivänä se avautui mulle elämästään, kertoi nuoruudestaan kaikenlaista. Selitti sellaset ihmissuhdekuviot että mun pieni pää oli ihan kärrynpyörällä. Musta alkoi tuntua et mun teini-ikä oliki tosi tylsää aikaa, vaikka se mun mielestä on aina ollu varsin tapahtumarikasta.

Yks päivä se istui vaatekaapissaan ties kuinka kauan (ovet auki tosin) ja kuunteli musaa, tai siis luulen et se kuunteli musaa, en ole ihan varma.