keskiviikko 24. lokakuuta 2007

Valo

Sitten kun pääsen työelämään, aion opettaa andaluciaa! Oppilaat/opiskelijat säästyvät paljolta vaivalta. Opiskellaan vaan puolet kaikista sanoista ja ässiä ei luonnollisesti tarvitse opetella. Myöskin nimet ovat melko turhia, oppikirjojen dialogeissa nimet voiskin yliviivata ja muuttaa sanoiksi quillo tai quilla.
Innokkaimmat voivat aloittaa vaikka heti:

Quillo: Ola quilla queai ?
Quilla: Ola quillo queai?
Quillo: Vamohal cine a laosho
Quilla: Valo
Quillo2: Epere iotambievoy
Quilla: Tabie, po novemo alaoshomeocuartoaí
Quillo: Valo
Quillo2: Valo
=
Hola, quillo, que hay? (moi, poju, mites menee?)
Vamos a ir al cine a las ocho (mennään leffaan kahdeksalta)
Vale, hasta luego (selvä, nähdään myöhemmin)
Esperen, yo también voy (odottakaa, mäkin tuun)
Esta bien, pues, nos vemos a las ocho menos cuarto ahí (ok, no, nähdään sitten varttia vaille kahdeksan siellä)
Vale, hasta luego

Järjestäydyin. Kaikilla on yliopistolla sellainen tietynlainen kansio kainalossa eikä useimmiten reppua tai laukkua lainkaan. Koitan soluttautua joukkoon. Hommasin kansion. Sitä on sitte hyvä unohdella joka paikkaan sateenvarjon tavoin.

Tänään on satanut ja on viilee. Ihan outoa. Olin jo melkeen unohtanut miltä tällainen tuntuu. Hyvä päivä lukea pragmatiikkaa (lue: nukahtaa pragmatiikan muistiinpanojen päälle)

Ei kommentteja: