Tänään tajusin oikeesti miten paljon mun espanjan aksentti on muuttunu. Puhuin Melisan kaa (meksikolainen kaveri) Skypessä ja sen kajareista kuulin oman ääneni koko ajan.
Olin niin varma et pystyn säilyttämään meksikoksenttini vaikka oon Espanjassa, mut niinhän se vaan on et puhetyyli muuttuu sen paikan mukaan missä on. Täl hetkellä tuntuu et puhe on jotenki ihan puuroa kun mietin sitä liikaa. Jos haluan kuulua joukkoon, omaksun andaluciaa, mutku tykkään enemmän Meksikoaksentista enkä haluu sanoa tiettyä espanjan äännettä ku se on musta ihan yääk. Kaikesta sitä ihminen tekeekin ongelman ;)
Meksikolaiset kaverit on kauhuissaan, sättivät ja sanovat järkkäävänsä mulle pakollisen meksikon intensiivikurssin ku palaan Suomeen (:
Hämmentävintä täs on se et espanjankielisillä joiden kanssa puhun, varsinkin uusilla tuttavuuksilla, menee pasmat sekaisin kun avaan suuni ensinnäki sen takii et vaaleen ihmisen ei oleteta puhuvan espanjaa. (Kaikki muutki Erasmukset on varmaa törmänny samaan.) Sit kun puhuukin, ni ne rupee aina analysoimaan "Sulla on argentiinalainen aksentti" johon toinen sanoo "Eeeikä ole toi on ihan andalusialainen jo, hoho" ja kolmas sanoo "Ootko ollu Latinalaisessa Amerikassa?" ja neljäs kommentoi "Joo kyllä toi lattariaksentti on" ja sit loppupeleissä ei saa koskaan sanottua asiaansa koska on kaikki on jo unohtanu et mistä puhuttiinkaan.
Mulla on vähän identiteettikriisi (: Ja mun oppilaistaki tulee sit sekasikiöpuhujia.
Proximamente en español (:
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Tiedan niin tasmalleen, milta susta tuntuu...Kun asuu espanjalaisten kanssa, mutta koulussa kommunikoi ticojen kanssa, saa jannittavan sekasikioaksentin. Viela oon onnistunut valttamaan ceseota ja vosotrosin kayttoa, mutta ihmiset yleensa luulee mua silti espanjalaiseksi...No, parempi sekin kuin suomalainen aksentti, puhumattakaan siita teksasilaisesta, jonka oon kehittanyt gringojen kanssa. Suuret on ongelmat...
Lähetä kommentti