Miten tässä näin kävi? Papat tulee juttelee aamupalapöydässä (alun perin se paappa tuli kylläkin jubaa Outille). Se oli oikeesti pappa, yliopiston opettaja, noin 65v. Olis pitäny kysyy onko sillä hyvännäkösiä lapsenlapsia.
Siis harvempi yli nelikybänen on pappa, mut tää hemmo joka tuli lounaalla meidän seuraan lasketaan kyllä pappojen kastiin käyttäytymisensä ja juttujensa perusteella. Ja pappaparran. Ihan lupsakka tyyppi, innostui opettelemaan "Hyvää yötä" ja "epäjärjestelmällisyydellänsäkäänköhän".
Ja sitten metodologia-luennolla yks harmaahapsi, varsin mukava erityisopettaja jolla on kaksi lasta, aina kaveerailee. Se kyselee Suomen koulujärjestelmästä kovasti. Tehdään sen kaa kaikki parityöt. Se on mahtavaa, koska oon oppinu siltä ihan sikana.
Ai joo, ja yliopiston kahvilan IHANAT työntekijät, joista kaksi pappoja, osaa sanoa "Patonkialue" ja "tattis". Patonkialuehan tulee siitä, että tiskillä vain keskiosasta saa pitää pyytää bocadillos, eli täytettyjä patonkeja. Sitten mä heitin yks päivä että saanko kirjottaa tähän suomennoksen. Ne lykkäs kynän käteen ja sanoi että sí claro. Nyt muutaman kuukauden jälkeen kylttiin on ilmestyny "Zona exclusiva para bocadillos" myös ruotsiksi, flaamiksi, saksaksi, kreikaksi, arabiaksi, italiaksi ja enkuksi. Jee. Käännöstaiteen pioneeri ;)
Terkkuja papalle Suomeen! Ja mammallekin ollaksemme tasapuolisia :D
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti