Iiik!

Kun se näki mut ekaa kertaa se tuijotti mua hetken suurilla ruskeilla silmillään. Hetkisen me vaan tuijotettiin toisiimme lamautuneina. En osannu odottaa mitään sellaista kun astuin sisään. Se oli ehkä vaan muutaman sekunnin katse mut se tuntui ainakin ikuisuudelta.

Sit se lähti mua kohti. Valot osui siihen valaisten sen koko tumman olemuksen selkeästi.

Mä hapuilin ympärilleni katseellani etsien pulloani. Jos siitä saisi apua sydämentykytyksiin. Löytyi.

Iiiik, torakka!!
Se oli mua vastassa eteisen vasemmassa seinässä kun tulin kotiin aamulla. Raukka sai niskaansa vähintään puolet torunta-ainepullon sisällöstä.

(Miten se on päässy 11. kerrokseen? Yäääk!)